Kukkaa ja nurmen nukkaa
Uuden kesän kynnyksellä.
Talvea, sellaista oikeaa talvea, ei meille tullutkaan. Joskus maahan sateli sentti, pari lunta, joka pian suli pois. Joulukin oli musta ja vihreä, vettä tuli ja mittari näytti lämpöasteita. Talven tuntua oli sentään tammikuussa . Oli pakkasta ja aurinkoista, vaikka lumi puuttuikin. Helmikuussa jo alettiin keväästä puhua. Lumikellot nousivat, olivat nupuilla pitkään ja 12/3 jo täydessä kukassaan. Sieltä ne sitten nousivat muutkin aikaiset kevään kukkaset, pienet sipulikukat ensimmäisinä. Taisivat sinivuokot aurinkoisilla paikoilla jossain jo ennen niitä ennättää. Skillat kukkivat kivikkorinteessä 23/4. Toukokuun viidentenä päivänä satoi lunta. Ei sitä viime talvena tämän enempää ollut muulloinkaan.
Scilla kukkii, tulppaanit ovat tulossa vasta.
Tarhakylmänkukka, Pulsatilla vulgaris (mäkien kylmänvuokko) 13/5.
Tarhakylmänkukka kukki 13/5, mutta huhtikuussa ehti nousta jo todellinen kukkien kavalkaadi pihaa ja puutarhaa kaunistamaan. Tulppaanit, esikot, vuohenjuuret, käenrieskat, vuokot, jouluruusut ja narsissit. Lämpimät pääsiäispäivät saivat keltanarsissin ensimmäisen kukan avautumaan 21/4. Niin siitä tuli ihan oikea pääsiäislilja ulkonakin kukkivana. En nyt laita niistä kuvia tälle sivulle, kun niitä on noilla muilla jo. Samanlaisina ne tulevat joka kevät. Seuraavassa kuvassa on yksinäinen valkovuokko ja alemmassa jalokiurunkannus, Corydalis nobilis. Se on innokas leviämään siemenistä ja niitä ilmestyy yllättäen sinne ja tänne. Kukittuaan niiden lehdetkin häviävät, mutta vahva juuristo jää. Ne pitäisikin poistaa vielä silloin kun ovat näkyvissä sieltä, missä ei tahtoisi niiden kasvavan. Myöhemmin ei niitä löydäkään.
Pihaesikko, Primula.
Jalostettuja esikoita on monenvärisiä ja muutenkin eroavia kasvutavaltaan. Talvisin kaupoissa myydään kauniita pikkuesikoita, jotka nekin voi istuttaa puutarhaansa, jos saa ne pysymään hengissä pienissä ruukuissaan kevääseen asti. Ne voivat säilyä siellä monia vuosia, vaikka ovatkin arempia kuin pihaesikot. Esikot risteytyvät keskenään. Ei kuvankaan kukka ole aivan samanvärinen minun alkuperäisen esikkoni kanssa. Se on tainnut saada väriä perimäänsä kaikkialle ympärilleen levinneestä luonnonvaraisesta keltaisesta kevätesikosta. Se kukki 13/5.
Kultatyräkkien verholehdet olivat jo muuttuneet keltaisiksi 18/5. Ne leviävät innokkaasti siemenistä. En oikein malta kitkeä niitä ja upeita pyöreitä kukkapuskia taitaa olla jo liikaa. Pidän niiden heleästä keltaisesta väristä, eivätkä ne ole rumia silloinkaan, kun verholehdet muuttuvat vihreiksi. Kukat ovat pieniä, punaisia mykeröitä ja syksyisin se saa usein kauniin ruskovärin. Tässä se on yhdessä sammalleimun kanssa.
Omenapuut olivat täydessä kukassaan 24/5 ja nyt kesäkuun lopussa täynnä raakileita. Toiveissa on hyvä omenasato. Myös pihlajat kukkivat valtavasti ja marjojakin näyttää tulevan. Ehkäpä pihlajanmarjakoit jättävät omenat rauhaan. Voi, kuinka kauniita nuo kukkivat puut taas olivat! Omenapuun alla kukki luonnonvarainen kevätlinnunherne, Lathyrus vernus (toucomettisen rawindo). Siinä on samanaikaisesti sinisiä ja punaisia kukkia. Se ei ole kovin yleinen ja lienee rauhoitettu.
"Sireenien aikaan valkeain..."
Ruusukvittenipensaat olivat säilyneet hyvin talven yli. Eivät ne ole juuri koskaan kukkineet upeammin kuin tänä keväänä. Kuvan olen ottanut 24/5. Ne kukkivat pitkään. Syksyksi niitä koristavat keltaiset, voimakkaasti tuoksuvat "omenat". Hilloakin niistä voisi tehdä, minä vain tykkään enemmän oikeista omenista tehdystä ja annan kvitteninmarjojen jäädä koristeiksi.
Juhannusruusu on innostunut kasvamaan katajan rinnalle ja kurkkii sen oksien lomasta.
Linnanmäen kaunotar, pimpinellaruusu.
Vuosi sitten istuttamamme pimpinellaruusuihin kuuluva "Linnanmäen kaunotar" näytti nyt, että on todella nimensä ansainnut. Nyt se on vielä pienen pieni pensas, mutta tuskin maltan odottaa aikaa, jolloin se ehtii täyteen mittaansa.
Alppiruusu Helsingin Yliopisto availee hienoja kukintojaan. Pieni ja kitulias minun pensaani on, kun ei sillä ole oikeata kasvupaikkaa. Meidän pihalta ei sellaista löydy. Olen luvannut viedä sen vähän varjoiseen mäntymetsään, mutta jäänyt on sekin tekemättä. Silti se ilahduttaa meitä kauniilla kukkasillaan. Olen nähnyt ohikulkiessani kaikkialla tänä keväänä upeita alppiruusukasvustoja. Onnittelut taitaville kasvattajille!
Nurmitädyke on vaatimaton luonnonkasvi. Kuka siitä pitää, pääsee vähällä vaivalla, mutta jos haluaa siitä eroon, niin silloin on helisemässä. Se kasvattaa juuristonsa syvälle maaemon helmaan, eikä hevillä hellitä! Kaunis se on kukkiessaan. Pärjää kauneudessa monille muille maanpeitekasveille ja on sitkeä kasvi nurmikolla. Minä satun pitämään siitä (rikkaruohosta monen mielestä!), niin kuin muistakin luonnonvaraisista kukkasista. Ei luonnonvaraisista kanssa!! Kukkapenkkeihini vaadin nurmitädykkeeltä sentään "pääsylipun!
Peurankello, Campanula glomerata. Suomessa luonnonvarainen, kasvaa kukkapenkissä komeammaksi.
Kanadalainen J.P.Connell`ruusu.
Ilta puutarhassa.
Suviserenadi
Unikoita ja unikkoruusu, valamonruusu.
Kesäkullero.
Kivikkorinne heinäkuussa.
Kivikkorinteen kukkia: peurankello, jalokallioinen ja varjolilja.
Taas nousivat tulppaanit talvileponsa maassa uinuttuaan. Silloin, kun oli kevät.
AIMARII 15.07.2014 08:50
Ihastuttava puutarha, suorastaan loistokas. Minä rakastan nurmitädykettä. Täällä pihallani on vain luonnonvaraisia kukkijoita, suolta tuleva halla vie jalostetu
NUMMENTONKIJA 15.07.2014 12:53
Luonnonkukat ovat kaikkein ihanimpia. Tietenkin mieli tekee muita myös kokeilla, jos on mahdollista. Siellä on luonto muuten niin mahtava, talvellakin.
PIRJO 03.07.2014 12:37
Löysin blogisi! Ihania kuvia, kiitos. Siunauksen varassa eteenpäin
NUMMENTONKIJA 03.07.2014 13:43
Voi, kiitos Pirjo! Oli niin mukava hetki kanssasi. Siunausta sinulle myös ja työllesi!