Puutkin kukkivat
Omenapuiden kukinta-aikaan. Bergius ja Kanelipuut. Tervetuloa puutarhan puolelle!
Puutarha on kauneimmillaan omenapuiden kukkiessa. Nämä 50 v. sitten istuttamamme Bergius ja Kanelipuut (ylimmässä kuvassa)vain ovat monihaaraisia "känkkyröitä". Suojasimme ne huolellisesti jänisten varalta, kun ne olivat pieniä. Keväällä, kun jo kasvoi yllin kyllin ruokaa jäniksille luonnossa, otimme verkot pois. Ne mokomat ristiturvat tulivat vielä jyrsimään pienet puumme. Varmaan jäniksiä olivat ne verkot kovasti harmittaneet koko pitkän talven! Nauroivat turpansa vieläkin enemmän "ristiin", kun katselivat metsän puolelta yritystämme pelastaa puuparat. Satoa olemme kuitenkin niistä saaneet tarpeeksi ja monena vuonna ylikin. Ovathan ne koristeellisiakin tavallaan ja kotipuutarhojen omenapuut ovat , paitsi sadon toivossa, myös pihan viihtyisyyden vuoksi istutettuja. Ainakin meillä!
Isovanhempani istuttivat perustaessaan puutarhan v. 1910 nimikko-omenapuun kaikille lapsilleen ja vielä ylimääräisiä puita myöhemmin syntyvien lastensa varalle. Kaikkiaan niitä oli viitisentoista. Ne olivat villipuita ja niissä oli kaikissa erimakuiset hedelmät. Yhtään "mihinkäänkelpaamatonta" ei kuitenkaan ollut. "Talvisotatalvena", 1939-40, kovat pakkaset tappoivat puista suurimman osan. Jäljelle jäi vain viisi ja niistä kolme on puutarhassamme vieläkin. Isompi puu kuvassa on "Kaisunpuu". Siinä on kaikkein makeimmat hedelmät, eikä sellaisia kasva missään muualla kuin meidän puutarhassa!!
Satavuotiaat juhlapuvussaan. Toivon ja Arvon puut.
Puutarha talvella.
Maa hohtaa lumivaipassansa,
on Luoja itse luonut hangen, jään.
Maa Herran on myös roudassansa,
ja lepää talven hänen kädessään.
On ankara ja pitkä talviyö,
vaan läpi senkin jatkuu Luojan työ. Virsi 576.
On tullut kevät. Sinivuokko 30/3 -12.
Luonto herää kevääseen.
Kun talvi väistyy ja ensimmäiset pälvet ilmestyvät puutarhaan, herää kuusiaidan suojassa talviuntaan nukkunut sinivuokko virkuimpana nostamaan jo lähes maan pinnassa valmiina olevat nuppunsa ylös. Päivän lämmittäessä levittää se terälehtensä auringon hyväiltäviksi.
Sinivuokko ei kuulunut meidän lähiluontoomme. Vuosikausia yritimme saada sitä leviämään. Istuttamamme kasvit pysyivät kyllä hengissä, mutta "lapsia" ei ilmestynyt. Sitten sain apulaisia. Kekomuurahaiset tekivät pesänsä puutarhan laitaan. Pikkusinivuokkoja alkoi ilmestyä niiden polkujen varsille ja pian myös metsän puolelle. Nyt sinivuokko kuuluu jo meidänkin lähiympäristöömme.
Neitoperho vierailulla. 25/4 -11.
Puutarhan kellanvihreä matto.
Gagea minima, pikkukäenrieska (viluruoho) nousee maasta ja avaa keltaiset kukkansa. Yksinään se on pieni, mutta joukkovoimallaan levittäytyy omenapuiden alle ja sinne muodostuu kaunis matto. Kukittuaan se kuihtuu nopeasti ja häviää pian kokonaan. Maahan jäävät vain sen pienenpienet sipulit, jotka leviävät nopeasti. Siellä ne "nukkuvat" seuraavaan kevääseen ja sitten taas uusi kukkamatto peittää maan. Kasvi on Suomessa luonnonvarainen. Neitoperhonen näyttää pitävän siitä.
Puschinia scilloides, posliinihyasintti, alkaa kukkia pian käenrieskojen jälkeen. Myös scillat, sinililjat , nousevat maasta. Perhoset löytävät ne pian. Posliinihyasinttejä ne tuntuvat kovasti rakastavan.
14/4 -11.
Kukkia, kukkia...
Kaikki kevään pienet sipulikukat heräävät ja yhä uusia ihanuuksia nousee kilvan omenapuiden alle. Ne ovat hyviä leviämään ja karkaavat nurmikoille, sitkeimmät ympäröivään luontoonkin. Crocus vernus, kevätsahrami, ehtii usein ihan ensimmäisenäkin yhtäaikaa sinivuokkojen kanssa. Ylempänä olevan kuvan siitä olen ottanut jo 4/4 -12.
Sinisenä loistaa kirjokevättähtikin, Chionodoxa forbesii. Siitä on iloa pitkään, sillä sen kukinta kestää krookuksia kauemmin.
Kirjokevättähti 15/4 -12
Keltaisten kukkien aikaa.
Yleisin kevään väri on kuitenkin keltainen. Narsissien terät puskevat usein jo lumen alta. Kun on lämmintä, ne kasvavat nopeasti vartta ja nuput ilmestyvät näkyviin. Auringossa ne eivät malta odottaa, vaan avaavat terälehtensä sen hyväiltäväksi. Öisin on vielä pakkasta ja aamulla ne nuokkuvat nöyrästi maata vasten. Kun lämpöasteita taas tulee, nousevat ne reippaasti jälleen kukkimaan. Omenapuut seisovat silloin vielä kukattomina.
Tulppaaneista ehtivät ensimmäiseksi kukkimaan pienet alkuperäiset luonnonlajit, ns. kasvitieteelliset tulppaanit. Parvitulppaani, Tulipa tarda, on pieni ja suloinen. En koskaan väsy sitä katselemaan ja ihailemaan. Kovin kauaa se ei kuki, mutta on vaatimaton ja leviää nopeasti lähiympäristöönsä. Kuvassa 7/5 -12
Tulipa tarda, parvitulppaani.
Fredi laulaa
Metsätulppaani, Tulipa silvestris, ja kuparikuoriainen. 20/5 -12.
Ihanin kaikista taitaa sittenkin olla metsätulppaani. Sitä on kai eniten käytetty, kun näistä alkuperäislajeista on alettu jalostaa nykyaikaisia tarhatulppaaneita. Se on korkeampi ja kukkakin on isompi. Se myös kukkii pidempään. Se tuoksuu ihanalta. Metsätulppaani leviää ja niitä voi löytää kauempaakin. Tervetulleita ne ovat minne tahansa, ainakin minun kukkamaihini! Kuparikuoriainen on haistanut kaukaa tuoksuvan mesiateriansa ja taitaa kukkakin hyötyä, kun siihen tapaa tulla runsaasti siemeniä. Kuvan taustalla häämöittää muutamia keltavuokon ja esikoiden kukkia. Niitä myös on levinnyt omenapuiden alle lisäämään keltaista näkymää.
Ensimmäisinä kukkivien keltanarsissien (pääsiäisliljojen) jälkeen alkavat kukkia muut narsissilajikkeet. Kuvassa on tähtinarsissin Ice Folliesìn kukkia 29/4 -12.
Joukkoon liittyvät kohta pienemmät valkonarsissit, "runoilijanarsissit". Punaista väriä tuovat ailakit, sinistä lemmikit ja pian jo omenapuutkin puhkeavat kukkaan.
Puutarha toukokuussa. Korkeat keltaiset kukat taustalla ovat kevätvuohenjuuria, Doronicum orientale.
Helmihyasintti, Muscara kukkii yhdessä kevätesikon kanssa.
Valkea metsäkurjenpolvi.
Luonnonkukkia pihalla ja puutarhassa.
Luonto on ihmeellinen monipuolisuudessaan. Minä pidän kaikista kukista, kaikkein pienimmistäkin. Luonnonkasvit ovat tervetulleita pihallemme. Kun katsoo tarkkaan " rikkaruohoina pitämiemme kasvien kukkia, huomaa niidenkin kauneuden. Annan niiden kasvaa nurmikolla. Tosin ei kaikkia auta päästää kukka- ja vihannesmaita valloittamaan. Monet kauniit niittykukat ovat aivan vertaisia jalostettuiden perennojen joukossa. Eivätkä niiden väritkään koskaan riitele toistensa kanssa. Ylempänä olevassa kuvassa on valkea metsäkurjenpolvi , Geranium sylvaticum ja onhan siinä yleisin sininen myös. Näitä valkokukkaisia on joukossa harvoin, yleisistä sinisistä erisävyisiä sinisiä useammin. Kun joukkoon valkoinen osuu, sen kyllä huomaa. Metsäkurjenpolvea sanotaan myös juhannuskukaksi. Kuvan kukka kasvoi melkein puutarhassa, sen ja pellon välisen ojan pientareella. Metsäkurjenpolvet kaunistavat niityt ja pientareet juhannuksen aikaan.
Valkovuokot.
Kun taasen kevät saa, murtunut on valta lumen, jään,
niin pienet valkovuokot silloin nostaa pään
Ne sammalvuoteellaan ihmetellen hiljaa kuuntelee,
kun metsätuuli puissa humisee.
Se kertoo, kuinka lähteellä keijut karkeloi
ja kuinka kesäyössä noin sirkkain laulut soi
ja kuinka jälkeen sen syksyn alle hiljaa nukkuu maa
ja kuinka valkovuokot katoaa.
Muutaman viikon ne keväisin kaunistavat metsänreunat ja pihanurmellakin viihtyvät, kun ei vain puutarhuri liian innokkaasti ole huristelemassa ruohonleikkurillaan. Laulun sanat kertovat kauniisti näistä kevään airueista. Vaikka ne haikeasti myös kertovat niiden katoamisesta, niin kyllähän me tiedämme, että taas tulevan kevään ehtiessä saamme jälleen ihailla niitä!
Kevätesikko, Primula veris, kullero, Trollius europaeus ja puistolemmikki, Myosotis sylvatica.
Kevätesikot ja lemmenkukat leviävät innokkaasti puolivarjoon puutarhan omenapuiden alle. Kullerot viihtyisivät paremmin kosteissa ojiennotkoissa, mutta pärjäävät ne sentään täälläkin.
Päivänkakkara, Leucanthemun vulgare, kasvaa pientareilla ja pihojen laitamilla, jos niitä ei liian innokkaasti niitetä, vaan jätetään niityiksi. Hyvin se viihtyy kukkapenkissäkin ja kukista tulee suurempia kuin luonnossa, jossa sillä on kilpailijoita. Päivänkakkarasta on monia, hyvin suurikukkaisia puutarhalajikkeita. Ne vain kaatuilevat helpommin ja vaativat tukemista. Tämä luonnonvarainen pysyy terhakkaasti pystyssä tuulisellakin paikalla. Ampiaiskuoriainen oli löytänyt "pappilukkarin" ja kun se istui siinä kolme vuorokautta, hain kameran ja vasta sitten se jatkoi matkaansa! Sehän aivan selvästi tahtoi päästä kuvattavaksi ja blogiin!
Lehtotähtimöitä ja hiirenportaita.
Talon varjossa, pohjoisseinustalla, mihin aurinko ei juurikaan paista, viihtyvät hiirenporras, Athyrium filix-femina, jonka olen siirtänyt metsästä ja lehtotähtimö, Stellaria, joka tuli meille puna-ailakin kylkiäisenä. Lehtotähtimö on harvinainen. Sen kukat ovat suurempia kuin piha- ja heinätähtimöiden.
Koristeomenapuu Rixi.
Pihan kaunottaret.
Jos ovat kauniita oikeita omenia antavat tarhaomenapuut keväisin, kun ne peittyvät valkoisiin kukkapilviinsä, niin kauniita ovat myös koristeeksi istutetut Malus-suvun puut. Istutimme Rixi-puun muutamia vuosia sitten pihan pyöryläpenkkiin. Keväällä 2011 se kukki näin komeasti. Syksyllä se tuli täyteen pieniä omenoitaan. Syötäviksi niistä ei ole kuin linnuille, mutta hedelmissään pieni puu aivan kuin "kukki" uudelleen. Oksat taipuvat omeniensa painosta alla olevassa kuvassa syyskaunosilmien ja punertuvaan alkaneen komean maksaruohon puoleen.
"Kotipihan pienet omenat..."
Istutimme v.1997 koristeomenapuu Royaltin kivikkorinteen laitaan. "Siitä asti tumma kaunotar" on kukkinut keväisin, joskus vähemmän, mutta toisin (joka toinen vuosi, kuten omenapuut tavallisesti tekevät) aivan ryöpyten täynnä tummia kukkiaan. Tummanpunaiset ovat sen lehdetkin, samoin "omenat". Ne eivät putoa talveksi, vaan jäävät oksiin kuin helminauhoiksi. Talvisin ne näyttävät kivoilta, kun lumi ja huurre peittävät niitä.
Kommentit:
MERJA PLET 31.05.2017 17:34
Tämä tarina on aivan ihana. Muistuttaa vähän tarinaa "Täällä Pohjantähden alla". Rakastan tällaisia vanhoja juttuja. Ja kuvat talonne pihasta ovat upeita !!
NUMMENTONKIJA 01.06.2017 17:16
Kiitos, Merja kommentistasi! Olen iloinen, että viitsit lukea sitä ja vielä piditkin. Kerroin vain sen, mitä tiedän heidän elämästään ja siitä ajasta.
RIITTA 05.11.2012 21:58
Löysin vielä tänne puutarhaankin omenankukkien tuoksuun!