Rehuherneen kasvatusta 2022-2023
2.3.2022. Talvi 2021-22 oli tällainen Lounais-Suomessa. Joulukuussa oli pakkasia ja maa lumeton, jolloin routa meni nopeasti syvälle. Jatkossa pelloilla paksu jääpeite, ojat täynnä vettä ja paikallistiet paikoitellen poikki paannejään ja sohjon takia. Syysviljat kuoli lähes täysin ja heinämaita monin paikoin. Itsellä ei ollut syysviljaa ja nurmiin ei tullut täysin tyhjiä paikkoja, harvempia kyllä.
19.4.2022. Kevät tuli hitaasti, mutta nyt toisella hernelohkolla jäätä enää vähän notkossa, routaa kyllä edelleen. Tämä Arvenpelto kuivaa oikeastaan aina ensimmäisenä kylvökuntoon.
30.4.2022. Metsäpellolla lunta on huhtikuun lopussa vielä paljon metsänreunan varjossa.
18.5.2022. Ingrid-rehuherne kylvettiin ensin Arvenpellolle, joka kuivempana äestettiin suoraan sängestä. Tästä oli vehnän olki paalattu syksyllä, joten olkisilppua ei paljoa näy. Yleensä sänki ajetaan myös kesantosilppurilla alkajaisiksi, jotta äes Potila SPH kulkee tukkeutumatta. Hernettä kylvettiin noin 300 kg/ha eli 80 itävää neliölle ja ilman lannoitusta. Typen herne osaa tuottaa ilmasta, joka on juuri tänä vuonna hieno ominaisuus.
17.5.2022. Kuva on kyllä ihan eri lohkolta ja vuodelta, mutta kosteampaa Metsäpeltoa oli jo edellisenä päivänä pöyhitty tällä kultivaattorintapaisella, jossa piikkejä kahdessa rivissä aika harvassa. Se ei ihan kokonaan hajoita kylvöpohjaa, mutta tuulettaa. Märkä reuna jäi vielä koskematta.
19.5.2022. Metsäpellon kylvöä melko karkeaan muokkaukseen, mutta jyrätään kuivahtamisen jälkeen ja hienontuu. Ingrid on isokokoista ja tukkii esm 9mm seulan. Eka hernevuosi oli 2020 ja huomasin kylvön vähän raskaaksi. Yhdestä Tumen muovirattaasta sorvautui silloin hampaat, joten otin heti sekoitinakselin pois toiminnasta. Seuraavaksi vuodeksi vaihdoin 30-hampaisen ketjupyörän 16-hampaiseen, mikä laskee syöttötelan kierroksia lähes puoleen. Säätö on nyt noin 70, jolloin syöttötelan uraan sopii 2 hernettä rinnakkain. Aiemmin tela oli niin kapealla, että uraan meni yksi herne kerrallaan, joka oli raskasta niin herneelle kuin koneellekin. Telan leveyden muuttamiseen perustuva määränsäätö ei varmaan toimi täysin suoraviivaisesti, kun siemenen koko on suhteessa noinkin suuri. Joka tapauksessa nyt mielestäni menee sopiva määrä ja kylvö onnistuu hyvin.
24.5.2022 Metsäpellon märkä reuna kylvettiin vasta viikon päästä kultivoinnin ja äestyksen kautta. Herneet sai pitää nostolaitekoneessa, kun viljojen kylvö onnistui hinattavalla siinä välissä. Ojassa on vielä jäätä kylvöpäivänä, jos nyt vaikka pilkille haluaa.
26.5.2022 ensimmäiset taimet pilkistää. Toukokuun sademäärä oli 41mm, josta 19 tuli kylvöjen jälkeen varmistaen hyvin itämistä. Kylvöviikko oli poutaa, yöt kylmiä ja päivisin 10-20 astetta lämmintä.
9.6.2022 Metsäpellolla. Kesäkuussa tuli 300m tästä paikasta pihan mittariin 30mm, josta enin osa alkukuussa. Arvenpellon suunnalla tuli kyllä jossain kuurossa n. 15mm enemmän vettä juhannuksesta heinäkuun alkupuolelle, jolloin oli stressaavin helle- ja kuivuuskausi mm. viikko 30 asteen lämpöjä.
9.6.2022. Viimeksi kylvetty kaista lähti nopeasti kasvuun. Peuratkin jo käyneet tutustumassa jäljistä päätellen.
10.6.2022. Arvenpellolla alkukehitys näyttää hitaammalta. Ehkä maassa on typpeä niukasti ja sidonta ei vielä toimi. Lisäksi on raitaisuutta, kun 590 on edessä painot ja pienet harjamallin renkaat, jolloin keskiharja taitaa välillä juntata kylvörivin kohdan ja vannas ei mene ihan kylvöpohjaan. Itäminen vähän hitaampaa noissa riveissä, sade varmisti sen kuitenkin. Tarvitsisi sovittaa jotkut pallorenkaat, nuo harjarenkaat ei hyödytä mitään, koska käännös on tehtävä jarrujen avustuksella joka tapauksessa.
Rehuherne tuli viljelyyn 2020, koska se täyttää EFA-kesantovelvoitetta. Poikkeuskesän takia tässä ei nyt ollut EFA-alaa, mutta mennään kuitenkin vanhasta tottumuksesta EFA-sääntöjen mukaan ja ne kieltävät lannoitteen sekä kemiallisen rikantorjunnan ja dopingin. Sängessä tahtoo olla saunakukan alkuja, jotka äestyksessä kyllä lähtivät irti, mutta sade sai niitä juurtumaan takaisin. Kulutin muutaman tunnin noukkien niitä irti, kun pellolla oli vielä tilaa kävellä. Ingrid ei puolilehdettömänä kovin hyvin varjosta rikkoja edes hyvin kasvaessaan. Kalisuolaa olisi ollut varastossa, mutta oletin savesta tulevan kalia riittävästi, koska ekan vuoden lohkolla on kaliköyhä hiekkajuova ja herne tuntui siinä kasvavan hyvinkin ainakin vartta. Arvenpellon fosforitaso on korkea ja pH 6,6. Mangaani on tärkeää myös herneelle ja korkea pH haittaa sen saatavuutta. Yksi selitys hitaalle lähdölle voisi olla, että herne alkoi saada mangaania, kun juuret kasvoivat syvemmälle happamampaan maahan? Herneelle on myös ravinnepeittausaine, jossa ainakin molybdeenia ja kobolttia.
10.6.2022. Kiven alta paljastuu kosteutta ja juuria aika nippu. Hienoista kuorettumistakin havaittavissa, mutta ei pitäisi haitata hernettä.
11.6.2022 Metsäpellolla on rehevämpää, ehkä maassa oli kosteutta enemmän tai sitä starttityppeä.
14.6.2022. Hernekasvusto jotenkin miellyttää silmää, siksi kasvustokuvia näin paljon.
14.6.2022. Oikealla viikkoa myöhemmin kylvetty, mutta ero on aika pieni.
17.6.2022 Sama 3 päivää myöhemmin eri suunnasta.
25.6.2022. Arvenpelto on kirinyt kahdessa viikossa, mutta raidat näkyy edelleen hyvin.
5.7.2022. Metsäpellollakin kasvua. Heinäkuun sademäärä oli pihamittarissa 54mm, mutta Arvenpellolla tuli ainakin alkukuusta vähän enemmän, tosin ei sielläkään lannoittamaton nurmi lähtenyt uuteen kasvuun heinänteon jälkeen. Heinäkuun alusta myöhään syksyyn maaperä oli rutikuiva, mutta alkoi tulla jatkuvasti muutaman millin kuuroja ikäänkuin lehtilannoituksena ja kasvustot säilyivät melko rehevänä. Elokuussa tuli 61mm ja sen jälkeen ei mitään ennen puintia. Lämpösummaa kertyi rutkasti hellepäivien takia.
21.7.2022. Myöhemmin kylvetty kukkii vielä. Herne ei ole kai pölyttäjille kovin mieluinen kasvi, mutta kelvannee pölyttäjäkasviksi tiettyyn 2023 tukihimmeliin.
24.7.2022 Arvenpellossa vaalentumista havaittavissa ja kovempia palkoja.
10.8.2022. Elokuussa pari hirveä ruokaili ainakin iltaisin metsäpellolla ja peurat vakituisemmin, saattoi olla 16 ja silleen. Oli etukäteenkin arvattavissa, että osasta lohkoa tulee käytännössä riistapeltoa, mutta ajattelin rajoittuvan enemmän myöhemmin kylvettyyn osaan.
10.8.2022 Jälki on jo elokuussa paikoin ikävän näköistä. Sotkematta sopivan tiheä Ingrid pysyy yhtenäisenä mattona pystyssä, koska kärhet ottavat toisistaan hyvin kiinni. Jotkut ehdottavat kasvunsäädettä, mutta se lyhentänee myös kärhiä ja hyötyyn en luottaisi. Jossain mainittiin Ingridin olevan parhaiten pystyssä pysyvä lajike, joskaan ei kaikkein satoisin.
8.9.2022 herneen puinti alkoi, siitä muutama youtubevideo. Tämän hirvien ja peurojen toimesta sotketun herneen puinti oli hankalaa. Satoa kertyi huonosti näistä reunoista ja maata tuli pöydälle helposti. Rajaisten luukun olen pitänyt auki hernettä puidessa. Sivuleikkuri on paikassa, koska sellainen on, taitaisi mennä yhtä hyvin jakajalla.
Keskellä lohkoa on parempaa ja sentään peuraperhe väistää kohteliaasti metsän puolelle. Jos ennallistamisen myötä hirvieläinpopulaatiot palautetaan 50-luvun tasolle, näkeekö noitakaan sitten enää?
9.9.2022 Arvenpellon puinti oli helppoa, jokunen peurapolku oli lohkon poikki. Päisteessä, jossa oli reunapuustoa, oli kaista tallattua, mutta kasvusto oli muuten sotkematon. Pitkän sivun ojan pensaikko korjattiin kevättalvella pois ja korjuukustannus tuli varmaan jo säästettyä, koska peurat eivät nyt viihtyneet siellä. Satoa tuli tältä lohkolta puolitoista kertaa enemmän ja raitoja ei enää erottanut. Kokonaisuutena herne oli hyvin tuleentunutta ja 15% varastokuivan rajoilla. Öljyä kului vähän ja myyntikosteus oli enää 13,2%. Tämä otettiin nyt vastaan Perniöön, joka helpotti rahtia aikaisemmasta. Valkuaispitoisuudesta ei tullut analyysia, mutta 23% taulukkoarvolla laskien pelkän sadon typpimäärä vaihteli 100-160kg/ha, joten tehokkaasti tuo sitä tuottaa, kun jotain jää tähteisiinkin. 2021 sadon valkuainen oli 24,3%.
Syksy oli kyllä sitten poikkeuksellinen ja aikaisemmin kuivaaminen on vaatinut enemmän vaivaa. Puintikosteuksista vaikea sanoa, kun aiemmin ei koetettu rikkovalla mittarilla. Herne on myös kovaa pomppimaan ja siten helposti riski kuivurille eli pannun päälle pomppineena tulee kytevänä takaisin. Kuulemma pakkasella käsittely vie itävyyden. Lajitellessani en laittanut kierukan läpi, vaan ämpärillä siirsin siemenlaatikkoon ja kärryyn. Lajittelijakaan ei oikein erota peurankakkoja, jos niitä on mukana. Tämä siemeneksi lajiteltu oli 2020 satoa. Petkuksessa ei ollut yläseulaa, koska suurin oli 9mm reikäseula, joka ei läpäissyt. Jälkimmäinen kevyen roskan imu oli pois päältä, koska kaikki imu tarvittiin herneen vetämiseksi lajittelijaan. Petkuksessa on hihnapyörävälitys kahdelle nopeudelle, joista hitaampi on nyt käytössä. Nopeammalla välityksellä saisi kovemman imun, jolla saisi vielä puhtaampaa. Joka tapauksessa toimi kylvökoneessa ja tämä 2022 sato olisi toiminut lajittelemattakin.
Vielä aiemmista vuosista, joiden keväät olivat totuttua kosteampia: 2020 ostin viime tingassa sertisiementä, jossa takuu ummessa itävyyden suhteen. Kylvön 1.5 jälkeen tuli 70 vesimillin edestä jäisiä raekuuroja ja kylvökone ehkä rouhi osan herneistä, jolloin kasvusto jäi liian harvaksi. Osa lohkosta oli sellaista moreenisavea, jossa kasvoi heikosti; Sitten hiekkajuovassa kasvoi korkeana. Isoon osaan lohkoa kasvoi aiemmin varisseesta tiheä rapsikasvusto herneen päälle. Sai puitua kuitenkin ja sato oli ihan lupaava lähtökohtiin nähden. 2021 25.5 herneelle kylvettiin isosta lohkosta kuivempi osa, loppu oli jäykempää savea ja liian märkää siinä vaiheessa. Sato oli samaa luokkaa viljojen kanssa, joista suurin osa kylvettiin kesäkuun puolella. Kylvöjen aikaan satoi noin 90mm.
Kerääjäkasviksi jäi hernettä ja vesiheinää. Taiteellinen vaikutelma ei täydellinen, mutta onko oikeasti sitten vaikutuksessa paljon eroa virallisiin versoihin?
Vuosi 2023
18.6.2023. Vuonna 2023 huhtikuu oli kuiva ja jo ennen vappua alettiin sovittaa äestä perään, jolloin kuitenkin alkoi sataa ja vapun tienoilla tuli yli 40mm. Siitä eteenpäin juhannukseen asti tuli vain 13mm ja vielä 16mm kesäkuun lopussa. Kylvöt päästiin aloittamaan sitten 9.5 ja herneet kylvin 15.5 taas nostolaitekoneella totutulla säädöllä. Hernelohkot muokattiin taas suoraan sängestä Potila SPH500. Kuvan lohko oli kyllä hyvässä kylvökunnossa, mutta tuo hieta oli sillä tavalla hieman kostea, että se painui pyörän alla tiiviiksi ja laahavannas ei sitten uponnut kunnolla. Kävin sitten lainaamassa hinattavasta niitä tekemiäni hanhenjalkateriä ja laitoin kahteen apulantavantaaseen kuohkeuttamaan pyöränjälkiä. Tämä auttoi eikä haitannut kylvöäkään, muutenhan apulantapuolta ei käytetty. Täytyy nyt tehdä tähän omat hanhenjalat. Lannoitusta ei siis ollut. Kemiallista rikantorjuntaakaan ei ollut, mutta kävelin taas kiskomassa saunakukan alut irti.
Keväthän olisi ollut melko täydellinen, jos noista häiritsevistä vapun sateista suurin osa olisi tullut pitkin touko- ja kesäkuuta. Viljoilla oli kyllä riesana ohrakirpat, jotka näytti kurittavan hyvin alkuunlähteneitä aikaisia kylvöksiä. Meillä haittasi karkeahkon muokkauskerroksen kuivuminen läpi asti; Pelättiin kylvön päälle sateita, jotka sitten taas olisivat liettäneet hienoksi muokatun. Herneet iti kyllä ihan hyvin, päälle tuli muutaman millin sade ja oli viileitä päiviä.
18.7.2023. Heinäkuussa satoi 79mm painottuen kuun alkuun, joten kuivuus helpotti. Lämpötila vaihteli 20 asteen kahden puolen. Hernelohkot myös toteuttivat ympäristökorvauksen toisen lisätoimenpiteen pölyttäjäystävällisenä peltona.
Välillä kuivurin pannun tarkastusta ennen puinteja. Kuten mainittiin herne on kovaa pomppimaan. Arska-kuivurin lämpökennojen harjoissa on verkkoa ja sieltä ei pitäisi päästä juurikaan mitään pannuun päin, ilmakanavassakin on vaakaosaa aika pitkälti. Kuitenkin joitakin herneitä kuvassa näkyy. Jos esim täytön aikana herneitä tulee enemmän ja vauhdilla, ne kerääntyy noiden tuubien väliin polttokammion päälle. Tällöin lämpö ei pääse siirtymään pellistä jäähdytysilmaan ja pelti alkaa hehkua. Hehkuva pelti saa herneet kytemään, jolloin niiden keventyessä ilmavirta lopulta heittää kekäleet ilmakanavaan ja edelleen kuivattavan satsin sekaan. Piipaa-auto tulee kun tulee.
3.9.2023. Elokuussa satoi 172mm ja lämpötilat pääasiassa alle 20. Syyskuun toisena tuli vielä 10mm, mutta sitten oli kauniita päiviä ennen puintia. Kasvusto ei ollut enää mikään kaunis ja läpi kasvoi hieman heinäkasveja ja toisella lohkolla vesiheinää. Laitoin kuvan fb ja sain empatiaa ja alakuloa ilmaisevia hymiöitä.
8.9.2023. Herneet puitiin 7-8.9, jolloin oli aurinkoista. Maa oli tietysti kostea ja savea tahtoi tulla pöydälle. Vesiheinä haittasi puintia eniten kosteutensa takia ja koska se jää laonnostimiin ja kaksoissormiin jumittamaan. Lähtee myös juurineen irti ja kuskaa savea puimurin sisään ja jää muutenkin seuloihin kiinni. Tuo muu heinä ei haitannut kohtuuttomasti. Kaikki tuli puitua, johon tärkeimmät syyt mielestäni:
-Lajike ehkä parhaiten maasta irti pysyvä Ingrid.
-Savinen maalaji; Isommalla lohkolla on se kapea hiekkajuova, jonka yli puiminen oli todella tuskallista, vaikka sen leveys on vain jotain toistakymmentä metriä. Joten antoi vihjettä vaikeuksista keveämmillä maalajeilla.
-Terävät laonnostimien ja kaksoisormien päät, joista tyssäymät viilattu pois. Voi olla, että ilman laonnostimia menisi paremmin. Vastakkain iskevät teräruodot avoimella terällä kai olisi paras, kuten sivuterässä on?
-Rajaisluukku oli auki taas luonnollisesti.
Puintikosteus oli 20% tienoilla. Sato oli hyvin lähellä 4tn huolimatta puintitappioista, sekä muusta varisemisesta ja ränsistymisestä. Joten Ingrilläkin on potentiaalia tuottaa ihan hyvin, viljat jäi tuosta kauraa lukuunottamatta näissä olosuhteissa. Itävyys oli omassa kokeessa yli 90%, ilmeisesti puintikosteus oli aika optimi.
Tietoon on tullut uhkakuvana sadon vievä sienitauti herneenlakaste, jonka takia lohkolla olisi pidettävä herneenviljelystä taukoa 5 vuotta ellei enemmän. Myös virnat ja sinimailanen voi kuulemma ylläpitää tuota tautia, joka hillitsi omia kesanto- tai kerääjäsuunnitelmia. Härkäpapu ja herneenlakaste ei ole oikein tietoa, miten vaikuttavat toisiinsa. Toisaalta kiertovaatimus poistaa pelon, että markkinat kyllästyisi herneestä.