Ladon tunkkausta ja muuta kunnostusta 2024
Ladolla on leveyttä 9 ja pituutta 20 metriä. Seinäkorkeus ihan kohtuullinen, kunhan ei maan poveen vajoa. Perustettu kivien päälle, jotka painuneet maahan. Perustusten teko on aloitettu keväällä 1941, mutta alkaneen sodan takia itse lato tehty vasta 1942-43.
Maasto on korkeammalla kuvanottosuunnassa ja vesi valuu latoa kohti. Maaperä on routivaa ja kuohuvaa hiesua ja syvemmällä savea. Tämä julkisivun seinä on vajonnut maahan kiinni melkein koko matkalta. Tuossa kuvassa olen jo kuskannut etukuormaajalla kunttaa ja turpeita aika paljon pois.
Pahiten on vajonnut tämä ovien välissä oleva perustus, kun siinä on eniten painoa päällä. Oikealta liukuovi putosi kiskolta jo talvella, kun maa nosti sitä. Vasemmalta saranaovia ei saanut auki, joten nostin ne pois.
Tässä pienemmän oviaukon saranaovi vielä paikassa. Etukuormaajalla maata kuoriessa tuli näkyviin kivijalantapainen ja tiilenkappaleita. Kuulemma tässä on noin vuosisata sitten ollut tukikohta miehille, jotka sahasivat metsässä käsivoimin lankkuja. Kämppä siis ladosta ylärinteeseen.
Peruskallio on ovien välissä vedenpinnasta laskien noin metrin verran alaspäin, kun kaivoin ensin monttua ja tein rautakangella reikää. Kallion päällä tuntuu olevan suoraan savea. Seinän alla on vaikea kaivaa isoa monttua anturalle ja kostea savi tuskin sitäkään kantaisi.
Ladossa on lautalattia, josta osa on korvattu hiekalla ja tiilimurskalla. Lautalattia on keskeltä notkolla, koska tukikivet ovat painuneet maahan, jolloin myös alimmaiset pitkittäissuuntaiset puut ovat lahonneet. Poikittaiset lattiakannakkeet tuntuu enimmäkseen olevan kohtuu kunnossa. Nämä ovat haapaa, jota ladossa on muutenkin hyvin paljon käytetty.
Tuossa oikealla oli iso kuusi, joka taannoin myrskyssä katkesi ja rojahti päätyräystään päälle. Nyt sain kuormaajalla puskettua sen lahon kannon sivuun, joten sain tilaa kuoria vesakkoa ja kasautunutta kunttaa pois.
Tällä puolella on pieni kallio ja tosiaan ladon julkisivu koko pituudelta matalammalla kuin edusta.
Tuohon ovenpieleen täytyy tehdä perustus, muuten kaivan vaan lapiolla maan irti seinästä. Ladon alle menevät juuret haittaavat.
Täällä sisäpuolella on ollut vinotuet, joista joku on otettu pois, joku lahonnut, joku vajonnut maahan ja joku työntänyt seinää ulospäin. Tämän takia 9 metrin poikittainen parru ja myös katon lape on painunut notkolle. Joten aloitan tunkkaamisen sisältä, jotta saan lappeen suoremmaksi. Vapaa korkeus sisällä on runsas 3 metriä ja iso ovi 4m leveä, joten koneillakin voi ajaa sisään. Päissä voisi pitää esim museokoneita, joille lautalattia olisi ihan passeli.
Myös sisäpuolella maa on noussut routimisen takia ja puiden juuriakin on paljon. Joutuu lapioimaan kontoa kuormaajan kauhaan ja viemään pois.
Lautalattian alla kasvoi mm. lohisieniä, maljakkaita ja joku tattikin. Maa on hedelmällistä ja hikevää. Eli nostaisi vettä kapillaarisesti, vaikka sitä ei suoraan valuisikaan lattian alle.
Tunkkasin vuorotellen eri poikkiparrujen alta ja laitoin pönkkää. Jo näin ulkoseinäkin nousi irti maasta ja alkoi lepattaa tuulessa. Tunkki ei ole mikään hirveän iso, ehkä 10 tonnin. Lape ei ihan suoristu, kun pärekatto ja sen aluslaudat ovat ottaneet muotonsa aikojen saatossa.
Katto on oikeinkin hyvässä kunnossa, kun siinä on ollut se perinnerakennuksien kunniakas säilyttäjä eli aaltopelti päällä. Rakenne on tyypillinen: Seinän päällä on 9m poikittaisparru ja sen päällä pystytolpat, jotka kannattavat pitkittäisiä parruja, joiden päällä varsinaiset kattotuolit. Hyvin paljon haapaa, ohuemmat vinotuet taitaa olla kuusta.
Latoon on 60-luvulla lisätty "satulat", joissa 5x5 tuuman vinotuet kivijalasta suoraan ylös pitkittäiseen parruun, josta ne tosin oli jo irti tällä sivulla. Syy satuloiden tekoon oli jokin 60-luvun lumitalvi, jolloin katolle oli kerääntynyt noin 80cm lumikinos. Lunta oli ollut ovien edessäkin sellainen kasa, että katolle pääsi suoraan sen päältä, eikä lunta saanut pudotettua lapioimatta sitä kauemmas. Myöhemmin tuota yhtä oviaukkoa on suurennettu, jolloin sinnekin lisätty parruja tukemaan.
Kirjoittaessa muistin kuulleeni rakennusosille jotain nimiäkin, joten koitin hakea niitä netistä heikolla menestyksellä ja sitten kyselin tietäjiltä lisää. Vinotuki on reeva. Pärekaton aluslaudoituksen alla harjalta räystäälle on kattovasat, jotka myös osa kattotuolia eli takstoolia. Halapanta on kattotuolin vaakasuora puu. Tuo 9m poikittaispalkki on haltiaparru. Kurkihirsi olisi harjalla, mutta tässä nuo pitkittäiset ovat kitaparrut. Kitaparruja kannattavilla pystypätkillä lienee myös nimi. Seinässä peruskivien päällä oleva parru on underslaagi ja seinän ylin parru on överslaagi eli tasakerta.
Toisen puolen seinällä vinotuet ovat paikallaan ja tämä seinä on maaston kaltevuuden takia paremmin irti maasta. Lattian parrut estää, etteivät vinotuet paina seinän alapäätä ulos ja kohtaan, josta lautalattia on purettu, on laitettu betonirauta sitomaan. Onkin pitänyt seinän paikallaan. Tosin pohjoispään pari viimeistä osastoa on vajonnut alapuun katkeamisen takia. Ladossa on noita poikittaisia haapaparruja 6 kappaletta eli tavallaan 7 osastoa.
Naulasin tuollaisen kolmion kannattamaan kattoa, koska tältä puolelta jää vinotukia pois. Oikealle tuli 40*150mm lankku ja keskelle runsas nelimetrinen pyöreä puu. Perinteisesti tätä liiteriä on parsittu vuosien saatossa erilaisilla pönkillä. Näin minäkään en ala entisöidä, vaan lisään omat rakennelmani soppaan.
Näitä kolmiotukia tuli 4 kappaletta keskimmäisiin parruihin, päätyjen lähelle jäi vielä alkuperäiset vinotuet.
Oikealla ruuvipaalu, joita käytetään katoksien ja muiden keveiden rakennusten perustamiseen. Tuo on lyhin 80cm paalu, ostin myös 120cm ja 150cm paaluja. Vasemmalla lainattu hydraulikäyttöinen rotaattori eli pyörittäjä, johon tein varustuksen paalun ruuvaamista varten. Rotaattori kai aika järeä, akseli on 69mm.
Tarkoitus on porata ruuvipaalun kärki kallioon asti, jolloin perustus ei pääse vajoamaan. Voima riitti juuri ja juuri tämän 120cm paalun ruuvaamiseen alas asti, kun annoin traktorista hydraulivoimaa ja rotaattorisponsori samalla vielä käsin väänsi tuosta rautaputkesta. Näitä paaluja voi ihan käsinkin kiertää kyllä, mutta vaatisi enemmän tilaa ja tulee varmaan hikikin.
Ovien väliin meinaan valaa 2 metrin teräsbetonipalkin näiden paalujen varaan. Päihin tuli pystyyn 120cm paalut ja keskelle vielä vinoon 150cm paalu, jotta palkki ei alkaisi kaatua pehmeässä maassa. Paalut on sinkitty, lisäksi betoni ja syvemmältä hapeton savi antaa lisäsuojaa korroosiota vastaan.
Liukuoven toisella puolella kallio on lähempänä ja sinne sopi pystyyn 80cm paalu.
Tulee noin 80cm betonipalkki ja toiseen päähän ruuvasin vinoon 120cm paalun.
Räystään puolesta voisi vielä nostaa, mutta harja alkaa olla köyry. Tosin vasemmalla harja nousee, koska takaseinä vaatisi nostamista sieltä päästä. Kuva vääristää jonkin verran. Ei tarvitse viivasuora ollakaan, kunhan seinä on irti maasta ja ovet toimii.
Pienestä ovesta pohjoiseen on puunjuuria ja ylimääräistä maata myös ja alapuu on osin kadonnut. Täällä peruskivet ovat vielä näkyvissä, niin uusin vain tuon alapuun.
Vinotuki on työntänyt seinää ulospäin, kun alaparru pettänyt. Lattiapuut on tosiaan tapitettu alaparruun, jotta ei leviä. Parru oikealla menettelee, koska ollut irti maasta.
Seinä tuli linjaan kuormaliinalla vetämällä, kun paino ensin tunkattu pois päältä.
Kokosin betoniraudoitukset hitsaamalla, kun piti saada myös paaluihin tukevasti kiinni. Vino paalu oli alunperin tarkoitus rälläköidä poikki, mutta kankesin jo tuon vinotuen sen päähän, niin saa olla noin. Nyt vaan vähän vaikea täyttää paalu betonilla, mutta täytynee laittaa muurauslaastia vääntöreiästä vaikka sitten kuivana.
Bonuksena ankkurointi syvälle maahan, joten tuulen ei pitäisi viedä latoa.
Liukuoven toinen puoli. Pohjalle tuli ohuita finfoamin paloja routaeristeeksi.
Valupäivä. Tein vajaan puolen kuution satsin betonia ja siitä riitti 45cm korkeisiin palkkeihin, joiden leveys metrin kolmannes. Satsiin 100kg sementtiä, 35 euroa. Peitetty, jotta ei kuivaa lokakuun helteissä, ei koska olisi ruma. Tosin ei niin kauniskaan, kun käytetty murske oli enimmäkseen karkeaa 0-35mm, koska hienomman puhtaus epäilytti. Tosin lapioin sekaan hienompaa ja luonnonsoraakin, jotta olisi oikea koostumus. Tasosekoitin vaan säästi niitä isompia murkuloita viimeiseksi, kun meni aikaa mm. tunkiessa niihin paaluihinkin betonia. Yritän myös käyttää vettä säästeliäästi, koska näin tulee vahvempaa. Vettä puolet sementin määrästä ja sitten vähän lisää nuukasti. Vaihtoehto olisi ollut tonnin säkki valmista kuivabetonia, oli nyt kuitenkin tuota sementtiä jo valmiina.
Viikon betoni kovettunut, joten kai voi laittaa vähän painoa päälle. Siirsin tunkin lähemmäs ulkoseinää ja tunkkasin, mitä uskalsin. Betonin päälle suikaleet kattohuopaa ja sitten 6x6 tuuman parru, jossa reiät betoniraudoille tartuntaa varten. Pystytolpassa lahoa aika korkealle, joten vaati vielä korotusta. Oviaukko tuli hyvin suoraan ainakin.
Liukuoven toisen puolen valu. Voisi tietysti vähän karsia näitä kuvia, niin tulisi tiiviimpi sivu. Toisaalta tekeminenkin on sellaista kohta kohdalta sovittamista, joten olkoon.
Parru paikkaansa ja täytyy jatkokseen laittaa vielä jotain vahviketta. Paikkaan nuo lyhyeksi lahonneet seinälaudat alumiinipellillä, niin vesi ei valu mölttien päälle. Alaosa ei näy oikein mihinkään, joten ulkonäön suhteen voi joustaa. Liukuoven kannoin jo takaisin oven eteen etukuormaajalla, mutta meni vähän kappaleiksi, joten täytyy parsia kasaan ennen ripustamista.
Keskilattian alla poikittaiset puut OK, mutta pitkittäinen haapa lepää maassa kiinni ja on pehmeä. Kun saa tavarat laidoille, keskilattian voisi avata, tunkata ja kiskoa päädystä uudet puut sijaan. Mitään lattiasientä ei näy missään, ei kai viihdy kylmässä rakennuksessa.
Pohjoispään alaparrun kiskoin paikalleen kuormaliinalla, kun oli tiukka sovitus ja tunkistakin loppui puhti.
Ovet paikallaan ja marraskuu. Lunta ei ole tullut, eikä ihan heti luvata. Ehdin jo pelätä tulevan liian suora, jolloin tunnelma pilalla, mutta ei sentään.
