Ne kukkivat jälleen, talvi on takanapäin

Puutarha on herännyt talven jälkeen. Kuva omenapuiden alta pihalle päin.

Tervetuloa uudelle kukkasivulle!

Kesä on jo pitkällä. Tänään on tosin kylmää ja sataa ja samanlaisena luvataan sään vielä jatkuvankin. Kevään kukkaset jo ehtivät ihanien helleviikkojen aikana kaunistaa pihat ja pientareet. Muistoissa ja valokuvissa jatkavat kukkimistaan omenapuut, sireenit, vuokot ja sipulikukat ensimmäisistä skilloista myöhäisimpiin tulppaaneihin asti. Tälle sivulle laitan niistä kuvia vielä ja jatkan edelleen kesän kuluessa. Koetan laittaa sellaisten kukkien kuvia, joita ei noilla muilla sivuilla paljon ennestään ole. Tuskin aivan maltan, ovathan ne tänä vuonna uusia taas!

Heti horjun päätöksestäni, kun lataan Ike Follies-narsissien kuvan, vaikka niitä taitaa olla muillakin sivuilla. Kun ne ovat niin ihania!
16/6- 13

Nokkosperhonen on huomannut ihan ensimmäisten kevätkukkien joukossa tulleet Turkestanin tulppaanien vasta avautuneet kukat.

Tämä pieni Persian Pearl-tulppaani kuuluu tulppaanien luonnonlajeihin. Se kukkii vain lyhyen ajan ja on kuvassa oikean kokoinen.

Liljatulppaanit ovat myöhäisimpiä, joita minulla on.

Perhoset, mehiläiset, kimalaiset ym pölyttäjät heräävät kevääseen ja ihmeellistä on, että ne heti huomaavat kaikkein pienimmätkin kasvit.

Omenapuut eivät kukkineet yhtä runsaasti kuin vuosi sitten, mutta kova oli surina niiden kukissa. Ehkä saamme taas syksyllä omenoita!Royalta- koristeomenapuu sen sijaan oli täynnä tuoksuvia kukkiaan. Siitä on kuva alla.

Kevätkaihonkukat aloittavat kukintansa jo varhain ja kukkivat monta viikkoa. Niiden sinisilmät tuikkivat iloisesti vihreitten lehtien lomasta.


Yhtä sinisinä loistavat lemmikitkin.

Keltavuokkoja ei meidän lähistöllä kasvanut. Tilasin sitten 5 kpl keltavuokkoa taimistosta. Sain 5 pientä juurinystyrää, joista ne lisääntyvät valkovuokkojen tapaan, huolellisesti pakattuina. Nyt ne ovat jo levinneet, vaikka eivät yhtä innokkaasti kuin valkovuokot. Kuva ei ole hyvä. Aina ne minulta liikavalottuvat, eivätkä heteet näy selvästi. Kuva alla.

Keltavuokko, Anemone ranunculoides.

Punapäivänkakkara, Tanacetum coccineum.

Punapäivänkakkara on ensimmäinen minun hankkimani perenna. Olin nuori tyttö silloin,enkä tiennyt kasveista paljoakaan. Kysyin Salon torilta "monivuotisia" kasveja. Siellä myytiin vain kesäkukkia, mutta yhdellä myyjällä oli näitä. Yhtään en tiennyt millaisia kukkia sain. Pettyä ei tarvinnut!

Yläpuolella olevassa kuvassa vasempi kasvi on Varjorikko, Aurea, (Saxifraga) kukkivana. Sen lehdet ovat ainavihannat ja kauniisti kirjavat. Se on kaunis, (ainakin yhtä kaunis), silloinkin, kun ei kuki. Oikealla kukkii Kultakaari, (Chiastophyllum oppositifolium).

Kuvassa alla on Tarhakylmänkukka, (Pulsatilla vulgaris).

Alemmassa kuvassa sen kukinnan jälkeen tulevat siemenhahtuvat. Ne ovat koristeellisia, varsinkin silloin, kun ne kimaltavat auringossa.

Alla on kuva kultatyräkistä kukkivana. Keväisin meitä hurmaavat sen heleän keltaiset verholehdet, jotka tässä ovat muuttuneet vihreiksi kukkamykeröiden ympärillä. Ne muuttuvat vielä tästä punaisemmiksi, vaikka eivät silti ole yhtä näyttäviä kuin keväiset verholehtensä. Kultatyräkki on kaunis koko kesän ja syksyllä se usein saa vielä upean ruskavärin.

Kultatyräkki, Euphorbia polychroma.

Idänunikoiden loiston aikaa. Idänunikot hehkuvat värikkäinä, varsinkin tummaa taustaa vastaan. Kovin kauaa ei niiden kukinta kestä, mutta on sitäkin näyttävämpää. Ehkä me kyllästyisimme, jos ne loistaisivat silmiin syksyyn asti. Niiden nuput ovat kerrassaan ihmeellisiä "pakkauksia" silkinhienoille terälehdille. Niitä en kyllästyisi katselemaan!

Kuvassa alla on "Vuosaari"-ruusun kukka. Vuosaari on nimenä tällä kanadasta kotoisin olevalla "George Will"-ruusulla Suomessa, sillä se on löydetty täällä Vuosaaressa kasvavana löytöruusuna ja alettu siitä lisäämään omajuurisena. Minun ruusuni ei ole vielä kovin suuri, mutta sen pitäisi kasvaa kaksimetriseksi.

Hansaruusupensaita navetan päädyssä.

Kurjenkello, Campanula persicifolia.

Kurjenkello on melko yleinen Suomessa. Se on suurikelloisin luonnonvaraisista kellokukistamme. Kyllä se on hieno kasvi kukkapenkissäkin ja kasvaa rehevämmin kuin kilvoitellessaan niityllä muiden heinien kanssa elintilasta.

Keltasauramo, (Anthemis tinctoria) myös on Suomessa luonnonvarainen. Se kylväytyy itsekseen, siitä ei ole puutarhurille mitään vaivaa, korkeintaan pitää joskus kitkeä pois liiallista pihan valtausta. Se loistaa iloisena keskikesällä ja jatkaa puutarhassa keltaisten kukkien sarjaa, joka alkoi kevään narsisseista, esikoista, käenrieskoista, kevätvuohenjuurista ja kultatyräkeista. Se jatkaa kukintaansa syksyyn saakka kultapallojen ja -piiskujen ja ruskan keltaisten värien keralla

Keltasauramoita.

Tässä kukkii Myskimalva (Malva moschata). Se on vanha perinnekasvi ja leviää mielellään lähiluontoonkin. Se pitää itse huolen lisääntymisestään ja niitä ilmestyy sinne tänne kukkamaihin. Ne kukkivat kauan. On myös valkoisia joukossa.

Harjaneilikka, (Dianthus barbatus) on kiitollinen kukka. Kun sen kerran on puutarhaansa kylvänyt, hoitaa se seuraavat kylvönsä itse. Se on kaksivuotinen, ensimmäisenä kesänä kasvattaa ruusukkeen ja seuraavana sitten kukkii. Minä kylvin siemenet varmaankin jo parikymmentä vuotta sitten. Ensin sain punaisia ja valkoisia kukkia, mutta seuraavina vuosina mitä ihmeellisimpiä väriyhdistelmiä niistä. Ihan uskomatonta oli, että niin monenlaisia punaisen ja valkoisenkirjavia voikaan muodostua. Nykyään ne ovat muuttuneet enimmäkseen vaaleanpunaisiksi, liloiksi ja niiden kirjaviksi, mutta joukkoon putkahtaa aina kirkkaita- ja tummanpunaisiakin, sekä täysin valkeita. Harjaneilikat kukkivat kauan ja ovat hyviä maljakkokukkiakin.

Sydänsuven aikaa

Lehtosinilatvoja kasvaa luonnossa, mutta ei kovin yleisenä. Minä olen saanut sen ystävältä, sillä meidän lähettyvillä niitä ei ole. Niitä on myös valkokukkaisia. Ne kylväytyvät itsekseen ympäristöönsä.

Harvinainen ja rauhoitettu Valkolehdokki (Platanthera bifolia) on myös luonnonkasvi Suomessa. Päivällä se helposti hukkuu lehtometsän monien kasvien joukkoon, eikä kiireinen metsässäkulkija ehkä sitä huomaakaan. Iltaisin se ilmaisee itsensä ihanalla tuoksullaan ja hämärässä loistaen valkoisine kukkineen. Niillä se houkuttelee metsän ahkerat "yötyöläiset" pölyttämään itseään. Valkolehdokki on kämmekkäkasvi, yksi Suomen orkideoista. Kuva on läheisestä lehdokkimetsästä.

Suomessa luonnonvaraisena kasvaa Verikurjenpolvikin (Geranium sanguineum), mutta harvinaisena. Tämänkin kauniin kasvin olen ystäviltäni saanut.

Verikurjenpolvi.

Ruusupiirin kukkia.

Tämännäköistä siitä sitten tulee, kun "antaa kaikkien kukkien kukkia"! Ruusupensaiden alle olen istuttanut sammalleimua ja rikkoja, mutta ne ovat jo kuihtuneet. Nyt heinäkuussa penkin ovat valloittaneet päivänkakkarat ja keltasauramot.

Seuraavassa kuvassa kukkii Tarha-alpi (Lysimachia punctata). Se loistaa iloisena, keltaisena kukkaryöppynä pihoilla ja puutarhoissa. Luonnonvaraisena kasvaa ojissa ja rannoilla sen sukulainen, Ranta-alpi (Lysimachia vulgaris). Kaunis on sekin, vain matalampi ja pienikukkaisempi kuin siskonsa.

Alla on kuva Kaunokaisesta (Bellis perennis). Sitä kutsutaan myös tuhatkaunoksi, joka nimi sille kyllä sopiikin. Se alkaa kukkia aika varhain keväällä ja kukkii vieläkin. Tämä minun kukkani on lajiketta. joka ei tee siemeniä, mutta leviää kasvullisesti ja on monivuotinen. Useimmat kaunokaiset ovat kaksivuotisia, mutta leviävät siemenistä ja säilyvät siten vuodesta toiseen.

Kuningaslilja on sinnitellyt kukkamaassani vuosia, mutta harvoin se on suostunut kehittämään tuoksuvia kukkiaan paria enempää. Olisikohan se vihdoin alkanut unohtaa ikävänsä sinne kaukaiseen vuoristosolaan Kiinan ja Tiibetin rajamaille, jossa sen suvun kotiseutu on? Tänä kesänä se aukaisi ilokseni jo useamman kukan.

Kurkkuyrtti, Borago officinalis, eli purasruoho on yksivuotinen kasvi, mutta se tekee runsaasti siemeniä ja kun sen kerran puutarhaansa kylvää, löytyy niitä sitten joka puolelta, missä vain on tilaa niiden itää. Ei niitä häviämään saakaan, vaikka haluaisi! Pieni taimi on sentään helppo nykäistä pois, jos on sattunut kasvamaan sopimattomaan paikkaan, joten ei se kiusaksi tule. Kaunis kukka borago on ja lisäksi myrkytön yrtti. Sen kukat ovat kivan näköisiä salaattien ja voileipien koristeina ja maistuvat kurkulle. Kun minun nuoruudessani oli muotia ommella pöytäliinoihin kukkia, orvokkeja ja ruusuja ne useimmin olivat, mutta joukkoon oli joskus piirretty myös sinisiä, mustasilmäisiä pikkukukkia. Minä ajattelin, ettei sellaisia missään kasva, mutta näitä kurkkuyrtin kukkasiahan ne olivat! Nyt niitä kasvaa puutarhassani!

Sulkavaleangervo, Rodgersia pinnata.

Kultahelokki, Oenothera tetragona. Aurinkoisten paikkojen kaunistaja kukkii heinä-elokuussa.

Elokuunasteri, Aster amellus, on kovasti kaikkien perhosten ja muiden pölyttäjien mieleen. Kauniina päivänä niitä pyörii sen ympärillä paljon. Se on paitsi kaunis, myös hyvä perhoskasvi.

Pihan kukkamattoa.

Nurmikon ei ole pakko olla vain pelkkä ruohomatto, vaikka kovasti kaunishan se on, jos on hyvin hoidettu. Minä, jonka on vaikea kitkeä rikkaruohojakin silloin, kun ne ovat kauniita, annan pihalla kasvaa niitäkin. Kun ne kukkivat, on pakko harventaa nurmikon leikkuukertojakin. Meidän pihasta onkin tullut paremmin keto kuin "oikea nurmikko", eikä siihen ole kylvösiemeniä koskaan heitettykään. Se on luonnonnurmi. Keväisin siinä kukkivat valkovuokot ja esikot. Vuoroon tulevat sitten allaolevan kuvan rönsyleinikit ja nurmitädykkeet. Seuraavina huopakeltanot ja valkoapilat. Muutama voikukan keltainen pikkuaurinko on ihan kiva siellä ja täällä. Syksyisin maasta nousee muutamia sieniäkin: jotkut vain koristavat, mutta muutamista haperoista ja tateista saa helpon kastikkeen läheltä perunoiden höysteeksi. "Soma, korea kärpässienikin " joskus meidät yllättää polun varrella.

Nurmitädyke, Veronica chamaedrys ja Rönsyleinikki, Ranunculus repens.

Karttaperhonen Mäkimeiramin (Origanum vulgare) kukissa.

Lewisia,cotyledon.

Krassit, värikkäät kesäkukat, hehkuvat pakkasiin asti.

PAULA K 17.03.2014 07:21 Hei Kirsti Kiitos terveisistä ja hienoa että pidät tällaista sivua yllä. terveisin Paula (Veikon tytär)

NUMMENTONKIJA 17.03.2014 17:20 Hei Paula! Kiitos viestistäsi! Olisi kiva nähdäkin teitä Veikon tyttöjä joskus. Ottakaa äiti mukaan ja tulkaa , jos töiltänne ehditte! (Perheet tietysti myös.)

HANNA K 16.03.2014 17:58 Hei Kirsti! Äiti antoi vinkkiä, että sinulla on tällaiset sivut ja kyllä on upeita puutarhakuvia. Kevättä odotellessa! t. Hanna (Veikon tytär)

NUMMENTONKIJA 16.03.2014 18:06 Hei Hanna! Kiva, että olet tykännyt ja kiitos, että olet viitsinyt katsoa! Terveisiä Vapulle ja siskoillesi , sekä perheillenne. Ihanaa kevättä toivottaen. K.

MARITA 30.01.2014 19:57 Voi että...kesä vain nukkuu roudan ja pikkulumen alla. ON se iso ihme, että saamme aina uuden kesän kukkineen!

NUMMENTONKIJA 31.01.2014 17:26 Niin, Marita, eikö olekin hienoa, että meillä on talvi välissä? Sen jälkeen uusi kevät ja kesä vasta ihanalta tuntuvatkin. Sieltä ne jo hyvää vauhtia tulossa on

PUUTARHURI 15.09.2013 21:03 Ruusupiiri, voi miten ihana! Ja kaikki muutkin.

NUMMENTONKIJA 18.09.2013 17:31 Kiitos kauniista sanoistasi! Ei meillä läheskään niin hienoja kukkia ole kuin sinulla. Innostuin ruusuihin ja istutin lisää, vaikka en ehdi entisiäkään hoitaa!

NUMMENTONKIJA 28.07.2013 19:58 Kiitos onnitteluista! Kaukana ei ole metsä, jossa pieni lehdokkiesiintymä on, oletkohan nähnyt tienvieressä sieltä levinneitä ohiajaessasi täälläkin.

RIITTA 25.07.2013 22:23 Valkolehdokki tuoksui lapsuuskotini maisemissa, täällä olen nähnyt niitä vain satunnaisina maantien ojassa! Myöhästyneet nimipäiväonnittelut metsän takaa!

AILI NUPPONEN 22.07.2013 21:13 Kiitos ihastuttavista kukista, Nummentonkija! Kaunista kesän jatkoa sinulle ja läheisillesi:) ♥
NUMMENTONKIJA 23.07.2013 17:51 Kiitos itsellesi mukavasta kommentista ja aurinkoista kesää sinulle ja omaisillesi myös!

AIMARII 19.07.2013 20:41 Sinulla on kaunis puutarha niin monine kukkasineen. Lehtosinilatvaa olen nähnyt vain Askaisten kirkon kirkkomaalla ja lehdokkeja joskus Itä-Hämeessä.

Etusivu, Nummentonkija