Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu
Maanantaina 15/6 2015.
Kevät on ollut oikea tulppaanien kevät! Ne ovat jaksaneet kukkia pitkään viileän sään ansiosta. Jos me kasvattajat aika ajoin palelimme, niin sen sijaan saimme nauttia kauan tulppaanien ja myös muiden kevätkukkien loistosta. Helteellä se olisi ollut ohi muutamassa päivässä. Nyt laskin, että eräät kukat jaksoivat pitää terälehtensä kokonaisen kuukauden. Onkohan se ennätys? Nyt niiden aika alkaa olla ohi. Vielä kukkivat myöhäiset liljatulppaanit. Sitten ne vaipuvat lepoonsa ja keräävät voimia ensi vuoden kukintaan. Tulppaanien myötä taisi mennä kevätkin taas muistojen joukkoon ja olemme huomaamattamme siirtyneet kesään! Hyvää kesää kaikille!
Tässä kuvassa koreilee ripsureunoineen Daytona-tulppaani ja isossa yläpuolella niitä on morsiusangervon seurana. Eivätkö ne näytäkin ihan morsiamilta valkoisissa hameissaan?
"Olen Triulf-tulppaani Ronaldo. Nummentonkija istutti meitä tähän viime syksynä. Hyvä tässä on ollut kasvaa."
"Minä olen liljatulppaani. Meitä tulppaaneja on niin monen näköisiä. Minä kukin viimeisenä, silloin kun muut jo valmistautuvat lepokauteen."
"Tulppaani minäkin olen. Jotkut ovat sanoneet, että muistutan ruusua,"
"Kyllä minä Angeliquen sukua olen, vaikkakin sivusipulista kasvanut", on Nummentonkija kertonut.
Punaista ja sinistä rinnakkain.
Keltaisten tulppaanien ja helmililjojen naapuruutta.
On kevään keltaisten kukkien joukossa muutama punainenkin. Tässä kukkii ns. kasvitieteellinen tulppaani, joiksi sanotaan näitä pieniä alkuperäislajeja. Yksi kaikkein ensimmäisistä on tämä persian tulppaani (Persian pearl.)
Mukulaleinikit ja scillat kukkivat rinnan.
Varhainen kevätkukkija on Suomessa luonnonvarainen mukulaleinikki (Ranunculus ficaria). Sen keltaiset kukat tuikkivat vähän sydäntä muistuttavien lehtien lomasta. Lehtien tähden sitä kai jossakin päin sanotaan "sydänruohoksi". Se lisääntyy nopeasti juurimukuloillaan ja on siksi saanut myös "maapähkinä"-nimen. Niitä ei sentään pidä mennä maistelemaan, sillä mukulaleinikki on myrkyllinen. Se on ihan kaunis maanpeitekasvi keväällä. Kukittuaan sen lehdetkin häviävät ja paikka jää tyhjäksi. Kannattaakin istuttaa sen eteen ja joukkoon joku myöhemmin kukkiva kasvi, joka sitten peittää rumaksi jääneen maan.
Valkovuokot ja kevätvuohenjuuret kukkivat tammen ja vanhojen omenapuiden alla.
Humala taitaa olla kasvi, jonka kasvunopeus päihittää muut. Olemme mitanneet, että kauniina päivänä se ehtii venyä jopa 18 sm. Sen versot työntyvät mullasta jo varhain ja alkavat kiivetä ylöspäin, kun vain saavat salon, tai narun, jonka ympärille vartensa kiertävät. Entisinä aikoina talonpojilla oli velvoite kasvattaa humalaa oluen valmistusta varten. Humalakasvusto, tappo, olikin joka talolla usein saunan päädyssä. Kun pakkoa ei enää ollut, jatkettiin tapon hoitoa silti. Humalan emiyksilöiden hedelmät, kävyt, ovatkin hyviä kotikaljan ja siman mausteita. Kauniskin se on kuistin, tai portin pielessä. Minun kuvassani humala jo kiireesti vaatisi tukinarut. Ensi kesä kuitenkin on sille nyt "luppoaikaa", kun talon seinä on tarkoitus uusia. Olkoon nyt tämä kuva muistona sen kasvusta tällä kertaa. Vuoden kuluttua saa se jälleen kiivetä entiseen malliin.
Kevät kasvattaa jälleen kukkia, paitsi kaikkialle luontoon, myös pihalle ja puutarhaan, jonne niitä on istutettu. Joukkoon ilmaantuu luonnonvaraisia kasveja, hartaasti toivottuja ja niitä, joista ei niin välitettäisikään. Puutarhuri on iloissaan, kun huomaa uuden sinivuokkosuppaan kasvaneen pensaan suojaan, valkovuokkojen levinneen nurmikolle ja keltavuokkojenkin kasvuston laajentuneen. Juolavehnä saa kylmää kyytiä ja rönsyleinikit ja voikukat myös häädön kukkamailta, vaikka kauniita ovatkin. Mitäs ovat niin röyhkeitä, että valtaavat kaiken tilan ja tukahduttavat muut valtavine juurineen! Lämpiminä päivinä kasvu on vauhdikasta. Jokainen päivä tuo uusia kukkijoita. Pienten sipulikukkien ja vuokkojen jälkeen puhkeavat narsissit joka kevät yhtä uskollisesti. Ja joka kevät minä niitä filmaan, vaikka kuvista tulee aina samanlaisia. Nämä nyt kuitenkin ovat tämänvuotisia! Kun narsissit kuihtuvat, tulevat tilalle muut isommat kasvit , mutta sitten taitaa ollakin jo kesä! Alla on vielä varsin iloton ja kukaton puutarha 21/4, vappuna näytti jo rehevämmältä.
Skilloja ja keltanarsisseja.
Kun tuota yllä olevaa kuvaa katsoo, niin melkein uskoo skillameressäni piilevän Mörrimöykyn pesän. Jaa, että sen pitäisi olla "Korpikuusen kannon alla", mutta voihan täällä olla heidän kesäpesänsä! Tässä kukkivat krookukset ja lumikellot 8/4 2015.
Tänään, kun tätä kirjoitan, on Helatorstai, 14/5 2015. On ollut kaunis päivä monen sateisen päivän jälkeen. Eilinenkin päivä oli todella pimeä ja vettä satoi kovin. Huomiseksikin luvataan sateita jälleen. Kylvötyöt ovat olleet pysähdyksissä jo kauan. Pelloilla seisoo vesi. Pitää olla pitkä pouta, että ne ehtisivät muokkaus- ja kylvökuntoon. Kuvat olen ottanut 8/4. Valkoiset täplät kuvan keskellä ovat joutsenia, jotka ovat jääneet pellon lätäkköön odottamaan pohjoisten kotivesiensä sulamista, niin luulin, mutta ne ovat siellä nytkin. (Nyt jäivät joutsenet mielikuvituksen varaan, kun ei niitä tässä blogikuvassa näykään! On ne siellä silti, usko vaan!)
Maisema alempana on jo vihreämpi, kun siinä on heinäpeltoja. Naapurin lehmätkin ovat jo laitumellaan. Heinä hyvin sateella kasvaa. Taidetaan tänä keväänä päästä heinä-ja kylvötöihin yhtä aikaa! Kuvan olen ottanut 3/5. Viimeiset kuvat zoomaten otettuja. Katso maalaismaisemaa..." Lähes kilometrin päähän metsänreunaan. Jaloakileijan siementaimi. Siemenet olivat puna-keltaisesta kukasta, mutta niistä tuli monen värisiä. Näinkin herttainen "kukkalapsi". Jalopähkämö (Stachys grandiflora).
Sormivaleangervon (Rodgersia aesculifolia) kukat ovat kovasti kultakuoriaisten suosiossa. Kultakuoriaisia on tänä kesänä erikoisen paljon. Niitä tuntuu riittävän melkein joka kukkaan. Näihin oikein parvittain.
Tarhapioni (Paeonia officinalis) Rubra Plena. Talonpoikaispioni. Ehti kukkia 4 päivän poutajakson aikana. Sillä oli tuuria sadekesänä ja tuuria se tarvitsikin!
Lehtoakileijat, Aquilegia vulgaris, ovat kukkineet runsaasti. Niitä ei ole sateinen kesä häirinnyt.
Tarhaesikoita. Kultakuoriainen on löytänyt hyvän paikan varjoliljan kukassa. Ravinto ja asunto samassa.
Rhododendron Helsingin yliopisto kukkii tammen alla.
Metsätähtiä. Huomasin pienten alppiruusujeni alla kasvavan punertavia metsätähtiä. Niissä oli sama hennon vaalea väri kuin yläpuolellaan kukkivalla Pohjolan tyttärellä. Nuput olivat vielä punaisempia. Kuva ei onnistunut hyvin, toivottavasti se punainen edes vähän näkyy!
Kuvan etualalla on Ruusujuuri, Rhodiola rosea. Se kasvaa Lapissa luonnonvaraisena ja harvinaisena. Sen juuri maistuu makealta ja tuoksuu ruusulta. Iso-vuohenjuuri, Doronicum orientale, kukkii pitkään vähän kevätvuohenjuurta myöhemmin. Ne molemmat ovat oikeita ilon tuojia kesän alussa. Arovuokkoja. Arovuokko, Anemone sylvestris, on kevätkesän kukka. Se on kotoisin Keski-Euroopasta ja kasvaa luonnonvaraisena jo Ruotsin Öölannissa ja Gotlannissakin. Se leviää helposti ja pitäisi rajata sen kasvupaikka juurimaton avulla, jos ei halua sen valloittavan koko kukkamaata. Ei sekään silti pärjää isommille perennoille! Minulle kävi niin, että yksinkertainen "sulotar" tukehtui jalopähkämöiden naapurina. Sain sitten Seijaserkulta uuden alun ja nyt kauniit "valkovuokot" kukkivat jälleen meillä. Yläpuolella on kuva yksinkertaisesta lajista ja alla kerrotusta. Tämä on arovuokon kerrottu muoto, Plena.
Posliinihyasintti.
