Kesän 2023 kukkia
Talven 2023 vähäiset lumet sulivat. Jo huhtikuun alussa nousivat ensimmäiset lumikellot ja muut varhaiset kevään sipulikukat entisessä järjestyksessään. Vanhasta muististaanko mehiläinen osasi tulla heti ensimmäisiin krookuksen kukkiin?
Kirjokevättähti tulee ensimmäisten joukossa jo ennen scillojakin.Se leviää vauhdilla. Ihan "omin voimin"se on tänne marjapuskien alustoja tullut kaunistamaan.Kukkiikin aika kauan. Kun se kuihtuu, jatkavat scillat kukintaa. Paikka pysyy sinisenä pitkään.
Kevät etenee. Toukokuun alussa tulevat jo ensimmäiset tulppaanit. Toukokuu oli meillä kylmä ja tuulinen. Hiukan paleltiin. Kukat tykkäsivät. Niitä saimme ihailla kauan. Sireenipensaatkin taisivat tehdä ennätyksen kukinnan pituudessa. Jos olisi helteitä ollut, olisi kukkien kauneus ollut ohi muutamassa päivässä.
Kevättähdet ja scillat ovat jo kuihtuneet. Lemmikit jatkavat sinistä virtaa. Pitkään kestää niidenkin kukinta. Uusimmat ruusupensaat ovat pieniä vielä. Tilaa on näillä itse tänne kylväytyneille tulokkaille.
Kevätvuohenjuuria tulppaanien seurana.
Tuli idänunikoiden aika. Ne aukaisivat pulleat nuppunsa ja leväyttivät valtavan varastonsa silkinhienoja terälehtiään ihmisten pihoilla. Minun kuvassani on nyt yksinkertainen lajike. Kaunis on sekin. Kestää sadetta paremmin, mutta täällä oli poutaa ja ne isot kerrotutkin saivat kukkia koko loistossaan.
Juhannusruusut pitivät kiirettä. Ne kukkivat täällä jo hyvissä ajoin ennen juhannusta. Pensaat olivat terveitä ja nuppuja täynnä, toisin kuin viime vuonna. Silloin joku tuholainen pilasi suurimman osan nupuista. Pelkäsin sen jääneen tämänkin kesän kiusaksi, mutta nyt saivat kaikki nuput aueta. Kesäkuu oli helteinen. Kauaa eivät ruusut saaneet kukkia. Kuivuus ja kuumuus kuihdutti kukat. Ehdin sentään kuvia ottaa!
Suviruusu, Poppius kiirehti "siskonsa" seuraan. Yhdessä saivat loistaa ja kesäpäiviä kaunistaa.
Ihana Linnanmäen kaunotar, jolle nyt on annettu "Huviruusu" uudeksi nimeksi, ehtii samaan aikaan juhannusruusun kanssa. Usein se meillä on ruusuista aikaisin kukkimassa.
Tämä on meillä aina kasvanut "orjantappura". Luonnonruusu, täällä Lounaassa yleinen metsäruusu. Silläkin oli hyvä vuosi kukkia. Vähän jo kuivuus on lehtiä kellastuttanut.
Tove Jansson kurkistelee lehtien lomasta. Liian tiuhaan olen pensaani istuttanut, mutta kun kaikkia haluaisi ja tilaa on vähän. Ja ruusulajeja lukemattomia ja aina lisää jalostetaan!
Tässä kuvassa on Jens Munk ja gallikaruusu, jonka nimen olen hukannut. Vai olisiko se kuitenkin Valamonruusu? Sillä on isommat kukat kuin vanhemmissa valamo-pensaissani. Alussa samettisen punaiset, jotka vanhetessaan hiukan vaalenevat.
Mooseksenpalavapensas rinteessä katajan edessä. "Töröt" etualalla ovat tulppaanin varsia, jotka olen jättänyt voimansa sipuliin siirtämään. Siihen unohtuivat kuvaa pilaamaan!
Sointu ja Sassa Natalia tässä vierekkäin. Sointu on Helsingin Yliopistossa jalostettu aika uusi ruusu. Sillä on "siskoja":Sävel, Lumo, Ilo... Sassa Natalia on Pirjo Raution jalostama ja hän on antanut sille nimen pojan tyttärensä mukaan. Kauniita tyttöjä.
Uudempi ruusumaa on täyttynyt itsekylväytyneistä keltasauramoista ja on siellä myös unikoita, ruiskukkia ym kuvan ulkopuolella. Myskimalvat, jotka vuosi sitten kylvin, selvisivät hyvin talvesta ja kukkivat nyt ylitsepursuavana rivinä.
Yhdessä me Viirun kanssa täällä kävellään ja kukkia kuvataan. Pitäähän Viirunkin kuvaan päästä.
Rapun pielen Morden Centennialit puhkesivat kukkaan. Sitten päättyi pitkä poutajakso ja saimme kauan kaivattua vettä. Vielä jaksoivat ruusut nousta suihkunsa jälkeen.
Heinakuu olikin sateinen. Kuurot täällä olivat alkukuusta pieniä ja niiden välillä saatiin koota hyviä kuivia heiniä. Minetti-ruusukin, joka niin kärsii sateista, sai sentään kukkia, kun aurinko pian kuivasi pisarat pois.
Varjoliljat houkuttelivat tuoksullaan kiitäjäperhosia räpyttelemään kukkiinsa varsinkin öisin.
Kovassa työntouhussa pitää pölyttäjien olla, että ehtivät näissä kangasmaitikankin kukissa käydä.
Kangasmaitikka löysi meidän pihalta varjoisan nurkan ja innostui sen valloittamaan.
