Pam pam Paulin pienpaalipuljain
Paalaamme kuivaa heinää pienpaaleihin, jotka kasataan trukkilavoille tarkoitukseen tehdyllä vaunulla paalaajan perässä. Pellon reunasta on paalattu karheita jo muutama kierros ja kaksi paalipinoa sattui samaan kuvaan.
Musta viiva olikin sähköjohto, eikä epäjatkuvuuskohta aika-avaruudessa. Tässä siis todella tehdään pikkupaaleja 6.7.2014, vaikka pienpaalin piti olla katoavaa kansanperinnettä jo silloin kun tein tuon vaunun 1996.
Tuolla kärryn perässä piikkien varassa on trukkilava ja ladon siihen aina kuusi paalia yhteen kerrokseen. Tässä jo seitsemäs kerros menossa eli kärry on tulossa täyteen. Kasassa on 42 paalia.
Pellon nurkastakin rippeet talteen. Valmetin etuhaarukassa pitäisi olla kasa tyhjiä lavoja, niin saa siitä ottaa uuden lavan kärryyn.
Paalaaja on Welger AP42, jolla saa tehtyä melko tiukkoja ja tasamittaisia paaleja. Sitten haetaan niitä tyhjiä lavoja, niin päästään jatkamaan paalausta.
Kun kasa on täysi, hyppään pois kärrystä ja kuljettaja kippaa sen pystyyn hydrauliikalla. Sylinteri on lainassa halkoprässistä.
Vaunu on nyt piikkien varassa ja trukkilava paaleineen jää pellolle, kun kuljettaja ajaa eteenpäin. Itse otan samalla uuden lavan etukuormaajan pinosta.
Ennen kuin vaunu kipataan kokonaan takaisin paalausasentoon, laitan tyhjän lavan piikkeihin. Kapuan kyytiin ja paalaus jatkuu.
Paalikasoja voi siirtää trukkihaarukalla, jossa piikit on normaalia leveämmällä (100-120 cm). Tässä siirretään takahaarukalla, jossa on takana tuki, johon paalit nojaavat. Joskus kasa pitää siirtää pois kesken paalauksen, kun se jää sopimattomaan paikkaan.
Paalaus jatkuu ja homma edistyy. Sadetta ei tiedossa, taivas on pilvetön.
Varjot pitenee ja karhot lyhenee. Päivän urakka on kohta valmis ja sitten mietitään paalien saamista varastoon.
Heinäpaalit on illalla pellolla trukkilavojen päällä ja taivas on kirkas. Paalit pitäisi kuitenkin saada katon alle. Usein niitä on myös välivarastoitu kokoamalla pinot kolmoisriviin ja peittämällä aumamuovilla.
Paalikasoja voi siirrellä esimerkiksi parittain yksi etukuormaajassa ja toinen takahaarukassa. Paljon olen kuljettanut kärry-yhdistelmällä, jossa etuvaununa on Bedford-kuorma-autosta katkaistut kärryt. Näissä on jäljellä lakisääteinen vetokoukku tykinvetoa varten. Lavat ovat riittävän vaakasuorassa, jotta trukkipiikkien käyttö onnistuu.
Tuossa kaikkein etumaisessa heinäkasassa näkyy viidennessä paalikerroksessa eri tavalla aseteltu paali. Kaksi paalia sitoo kasan keskeltä ja ilman niitä kasa halkeaa kahtia.
Nämä kuvat on vuoden 2008 heinistä. Etukärryssä oli neljä lavaa ja takimmaisessa kaksi. Etukuormaajan trukkihaarukassa on takana tuki, jonka varaan paalikasan voi kallistaa.
Bedfordissa oli siis kaksi lavaa rinnakkain. Sivulaita on laitettu kannatuksella vaakasuoraan, jotta pysyy.
Etukuormaajalla lavat voi nostaa latoon kahteen kerrokseen. Nuo toisen kerroksen lavat puretaan vielä sivulle seinän viereen, koska liiterissä on vinotukia ja korkeuskin loppuu vähän kesken. Alimmainen kerros on kokonaisia lavoja. Seiniä on tiivistetty rimoituksella kuvan oton jälkeen.
Sivulle seinän viereen lavat on laitettu pumppukärryllä, joskus ennen takahaarukalla. Keskelle lavat saa suoraan etukuormaajalla.
Viimeinen kasa paikalleen. Tässä Jameksen etukuormaajassa on vain yksi kallistussylinteri keskellä, joten trukkipiikkien päät näkee melko hyvin. Masseri sopii hyvin pieniin sisätiloihin ja kasan alta näkee eteenkinpäin, koska istuin on matalalla.
Paalit on ladossa, vasemmalla myös edellisvuotisia olkia. Pinkka voi vuoden aikana painua ja kasat olla tiukassakin, mutta yleensä ne saa otettua ehjänä etukuormaajalla. Meillä vuoden 2008 heinät oli niin sateissa liotettuja, ettei tarvinnut murehtia pölyyntymistä kosteissa syysilmoissa.
Kesällä 2022 otin youtubetilille pari videota kasojen käsittelystä, joiden perusteella yhden siirtoon näyttäisi menevän noin minuutti. Ensin kuormausta pellolla, sitomiseen ja kuljetukseen menee sitten tietysti aikaa. Kärry voisi olla vaikka tuplasti pidempi, niin kulkisi 8 lavaa ja tehostuisi; Kahta kärryä ei ollut liian tiukan risteyksen takia. Sitten latoon pinkkausta pihalta pienen jäähdyttelyn jälkeen.
Oljet säilyy ulkonakin hyvänä tuollaisen hengittävän peitteen alla, joka pitää sadeveden ollessaan noin 45 asteen kulmassa. Peite takertuu sopivasti paaleihin kiinni ja päästää ilman lävitseen, joten tuuli ei helpolla vie sitä. Näin puiden keskellä sitä ei ole edes sidottu muuten kuin kasan päästä.
Viimeiset paalit otettiin käyttöön tammikuussa 2009 ja paalit näyttää hyvältä. Ylänurkista on pudotettu paaleja alemmas, jotta harja on kapeampi. Ne kannattaisi laittaa pystyyn nojaamaan, niin peite ei pääse painumaan esimerkiksi nuoskalumen alla.
Sama suunnasta, josta lavat nostetaan etukuormaajalla paikalleen.
Trukkilavat on 125x170 cm ja ne tehdään käyttäen apuna sapluunaa, jonka avulla laudat ja poikkipuut saa helpommin oikeisiin kohtiin. Poikkipuut on 100 x 32-40 mm nopeasti kasvanutta puuta, joka on kevyttä eikä halkea helposti. Naulapyssyllä saa kasaan helpommin.
Pohjalaudat hakataan paikalleen silmävaraisesti yleensä vasaralla. Laudat on neljätuumaisia enemmän tai vähemmän vajaalla kantilla.
Vuonna 2010 oltiin paalattu muutama kymmenen paalia noin kolmen hehtaarin tavoitteesta, kun kiertokanki heitti ruuveistaan löystyneen männän ohjauskiskon paalaajan noukkijan päälle. Oli sopivaa romurautaa varastossa, josta tein uuden kiskon tuohon vasemmalle. Entinen kisko näytillä paalaajan päällä, varopulttikaan ei katkennut.
Paalaajan alkuperäinen pyörä on siirretty perävaunun toiseksi pyöräksi. Paalaajassa on nyt isompi pyörä normaalilla peräkärryn 14x16 pallorenkaalla, jossa painetta alle 1 ilmakehä.
Welgerillä on tehty toistasataatuhatta aika tiukkaa paalia, kun otin männän huoltoon. Männästä oli saumoja ratkennut ja sivulevy melkein poikki, hitsasin kasaan. Männässä on 4 varrellista juoksurullaa, joista osa jumissa ja yksi kulunut kantikkaaksi. Hinta varaosana melkein 200 € kappale NHK-keskuksessa. Herkistelin vanhoja ja tein helpoimpaan paikkaan halvemmasta juoksurullasta korvaavan osan. Männän ohjurissa on lisäksi muovipyörä, kuvassa oikealla. Tein uuden pyörän muovilevystä reikäsahojen avulla. Tuntuu kuluvan nopeasti, kun on PE-muovia. Samasta levystä tein myös uuden pyyhkijän pitämään alimmaisen juoksurullan reitin puhtaana. PS: Sittemmin tilasin uudet juoksupyörät Saksasta kohtuuhintaan ja tein POMmista uuden muovipyörän.
Matkalla toimittamaan synttärilahjapakettia vuonna 2014.
Pihdillä voi kasan nostaa ilman kuormalavaa, kun on varovainen. Kanttipaalipihti oli tähän hommaan liian liukas, niin pulttasin siihen kulmaraudasta tehdyt palikat. Kuvan oton jälkeen laitoin pihtiin vielä taakse pattinkit pystyyn, jolloin voi paremmin kallistaa taaksepäin. Lavoja on vain noin 5000 paaliin, niin 2024 nostin puolensataa kasaa näin, jolloin lavat riitti ilman käsin purkamista. Hommassa lopulta hajosi vain yksi kasa, mutta hidasta ja tarkkuutta vaativaa näin nostelu on.